Walesinpaimenkoira toimii kaikessa paimennuksessa

dog portraits in the park

Kuten muutkin työkäyttöön jalostetut koirat, Walesinpaimenkoirat on jalostettu niiden työominaisuuksien, eli paimentamisen mukaan, eikä niinkään ulkonäön. Tästä syystä niiden rakenne, väri ja koko vaihtelevat enemmän kuin monilla muilla roduilla, ja huomattavasti enemmän kuin niillä roduilla, joissa on oltava sentilleen vaadituissa mitoissa.

Walesinpaimenkoirat ovat collie-tyyppisiä, yleensä joko mustavalkoisia, punavalkoisia tai kolmivärisiä. Myöskin merle-väritystä nähdään minkä tahansa pohjavärin päällä. Turkki itsessään voi olla lyhyt tai jopa pitkä, ja korvat ovat pystyssä, tai kärjestä lurppaavat. Tätä rotua voi siis olla täysin mahdoton erottaa samaksi kuin toista saman rodun yksilöä, koska ne voivat näyttää täysin erilaisilta. Bordercolliesta ne erottaa siinä, että niillä on hiukan suurempi rinta, pidemmät jalat ja leveämpi kuono. Työkoirina ne on jalostettu äärettömän älykkäiksi ja aktiivisiksi, minkä takia niiden päivittäinen aktiviteetin tarve tulee täydentää sekä fyysiseltä että henkiseltä kantilta. Tämä pätee varsinkin, jos niitä pidetään perinteisinä lemmikkeinä kodissa, eivätkä ne pääse päivittäin työhön.

Joskus näitä koiria kutsutaan myös Walesin collieiksi, mutta ne kuuluvat samaan rotuun. Vuosikymmenien aikana Walesinpaimenkoiran on alkanut syrjäyttämään bordercollie, joka on hyväksytty rotu kennelliitossa. Tämä on tapahtunut erityisesti Walesin alueella, mutta nykyään tilanteen tasalla olevat rodun tukijat tekevät töitä sen eteen, että rotu pidettäisiin elossa, ja että sen työkäyttö lisääntyisi taas.

Työskentelytavoiltaan Walesinpaimenkoira eroaa bordercolliesta paljon, ne eivät esimerkiksi tuijota paimennettavia eläimiä samalla tavalla kun bordercolliet tekevät. Ne työskentelevät itsenäisesti, jolloin jatkuvaa ohjastavaa ei tarvita, eikä niitä tarvitse pitää hallinnan alla tiukasti. Perinteisin paimennuskohde on tietenkin lampaat, mutta rotu on valmis työskentelemään myös vuohien ja lehmien kassa. Niitä voidaan käyttää jopa sikojen ja hevosten paimentamiseen, eli rodulta löytyy potentiaalia moneen asiaan.

Walesinpaimenkoiran elinikä on noin 12-15 vuotta, mikä tekee siitä suhteellisen pitkäikäisen kumppanin. Aikaisemmin ne paimensivat karjaa myös toreille paikallisesti, tai jopa ympäri Britanniaa, ja koska elinikä oli pitkä, vanhemmalla yksilöllä oli runsaasti aikaa opettaa uudempi tulokas paimennuksen saloihin. Yksi syy, miksi elinikä on pysynyt yhtä pitkänä vieläkin, on se, ettei niillä ole suurta määrää jalostuksen seurauksena tulleita perinnöllisiä sairauksia, jotka lyhentäisivät sitä.