Walesinterrieri, katoamassa oleva komistus

e41ffa50829099fe8596c5655ffb85d3Walesinterrieri on saanut alkunsa Walesin kumpuilevilta viheriöiltä, jossa sen kasvattaminen aloitettiin metsästystarkoituksessa. Alunperin kohteina olivat esimerkiksi ketut, mäyrät ja jyrsijät, mutta vähitellen metsästysharrastuksen vähentyessä rotu muuttui enemmän seurakoiramaiseksi ja nykyään sitä kasvatetaan yleisimmin kotikoiraksi ja näyttelyihin. Tästä huolimatta rodussa on yhä syvällä terrierille ominaisia piirteitä, kuten voima ja terävyys. Tutkimusten mukaan tämän rodun uskotaan olevan vanhimpia vielä olemassaolevia englantilaisia rotuja. Se on periytynyt black and tan -terrieristä, joka myöhemmin katosi kokonaan.

Koska tämän rodun tausta on pitkälti työtehtävissä, metsästäjän kaverina tai tiloilla pitämässä tuholaisia aisoissa, ilmestyi se koiranäyttelyiden maailmaan varsin myöhään. Sitä ei rekisteröity Englannin kennelklubiin ennen 1800-lukua, kun taas monet muut uudemmatkin rodut löytyivät listoilta jo tässä vaiheessa. Nykyään rotu on Englannin kennelklubin listalla, johon kerätään kaikki rodut, joiden pelätään vähitellen katoavan. Yksilöitä Englannissa rekisteröidään vain 300 vuosittain, kun taas suosituimpia rotuja rekisteröidään kymmeniätuhansia yksilöitä joka vuosi.

Ulkonäkönsä puolesta walesinterrieri on hyvin komea ja näyttävä koira. Sillä on korkeat jalat ja karkea karva, jotka yhdistettynä metsästyskoiran ryhdikkääseen käyntiin ja seisontaan, luo siitä helposti tunnistettavan missä vain. Väritykseltään se on ruskea, mustalla manttelilla, eli selällä.

Luonteen puolelta walesinterrieri on sekä iloinen, leikkisä että peloton, joten se sopii helposti myös perhe-elämään. Näitä yksilöitä löytyykin ihan tavallisina kotikoirina sekä harrastuskentiltä. Koska sitä on helppo motivoida ja koska se on alun perin tehty työntekoon, sen kestävyys ei lopu heti kesken, Walesinterrieri oikein koulutettuna on näyttävä näky missä tahansa kilpailussa.

Toisaalta myös terrierimäisiä piirteitä löytyy ja fiksuna koirana se osaa höhläyttää myös omistajaansa tarvittaessa, tai aina kun mahdollinen palkka on sen arvoinen. Jotta metsästyskoirasta saadaan kunnon kansalainen, eli helposti hallittava ja tasapainoinen yksilö, on jokaisen terrieriä hankkivan tutustuttava tarkasti rodun taustaan ja myös huomioitava sen tarpeet sekä fyysisen että henkisen energian kulutuksen suhteen. Komeasta ja uljaasta terrieristä saa helposti oravia jahtaavan ja omistajaansa perässä raahaavan kauhun, jollei sille aseta jo pienestä pitäen rajoja, joista pidetään tarkasti kiinni.